Kuinka saada lapsi kuuntelemaan?

Tämä on tärkeä kysymys, jota vanhemmat esittävät usein, kun kokevat menettävänsä kontrollin.

Kun opiskelin näin, joitakin vanhempia, jotka yrittivät saada lapsi kuuntelemaan. Perhesäännöt, joita näin olivat mielenkiintoisia. Joskus en voinut ymmärtää mikä oli vanhemman kannalta vaikeaa. Vanhempien vaikeudet ymmärsin näin, että joidenkin vanhempien on helpompi nähdä muiden virheitä. Milestäni velvollisuus on auttaa vanhempia on tärkeä sen sijaan, että puhutaan asiasta.

Esimerkiksi:

Kolmevuotiaan lapsen äiti näkee, että lapsi leikkii maidolla, eikä äiti kiinnittä enempää huomiota lapseen. Hetken kuluttua äiti sanoo lapselle, “Lopeta maidolla leikkiminen!”, eikä varmista, että lapsi on lopettaa maidolla leikkimisen. Äiti jatkaa hommiaan luulen, että lapsi on lopettanut leikkimisen ja sitten huomaa, että maitolasi on kaatunut. Äiti huutaa ja rangastus seuraa.

Äiti uhkaa lasta nukkumaanmenolla, mutta käskee lasta istumaan sohvalle. Lapsi on järkyttynyt ja ymmällään. Lapsi itkee äidille ja äiti suuttuu sanomalla, “Jos et ole hiljaa, niin jne…” Itkevä lapsi ei kuuntele äitiä, koska joka päivä lapsi kuulee puhetta ja rangaistuksia, jota ei toteuteta. Vanhemmat kokevat näitä tapauksia lastensa kanssa, ilman muita ongelmia. Ja ne vanhemmat, jotka pystyvät löytämään ratkaisun ovat vuorovaikutuksessa lapsen kanssa ja tulevat kuuluksi.

Jokainen terve lapsi voi tehdä asioita itsenäisesti, kun kokee olevansa luotettava ja pystyy kantamaan vastuuta. Lähes kaikki lapset haluavat tehdä vanhempiaan onnelliseksi, koska vanhemmat ovat lapsen ensimmäiset rakkauden kohteet.

Haluan tässä vaiheessa mainita yhden tärkeän asian, vanhemman äänen. Vanhemman ääni todennäköisesti on huutava ääni. Lapsi on herkkä ja lapsen mielessä myös hänen äänensä kuulostaa samalta kuin vanhemman. Näin lapsi oppii vastaamaa vanhemmalle samalla äänensävyllä.

Kun äiti pyytää lasta tekemään jotakin, tai kun lapsi on tekemässä jotakin häntä kiinnostavaa, äiti kokee lapsen vastustelevan. Lapsi tietää mitä häneltä odottaan ja mitä hän haluaa aikuisilta, joten lasta voi johdatella rauhallisessa elinympäristössä. Näissä ympäristöissä elävät lapset reagoivat hyvin pienillä kehotuksilla, ohjeistuksilla sekä muistutuksilla, muttei käskyillä.

Joissakin tilanteissa olen nähnyt lapsen kuulevan äitiä herkemnin ja suhtautuvan erimielisesti isään. Tästä syystä on tärkeää kiinnittää huomiota lapsen ja toisen vanhemman väliseen suhteeseen, jotta (isä ja äiti) vanhemmat omaavat päätäntävallan ja käyttäytyisivät samalla tavalla lapsen suhteen.

Lapsiperheissä rangaistus on viimeinen keino lapsen käytöksen nuuttamiseksi, kun kaikki muut keinot on kokeiltu, eikä mikään ole tuottanut haluttua tulosta. Lapsen kannnalta tärkeää on äidin ja isän hyväksyksyntä ja uskollisuus varsinkin, kun lapsi on eroperheestä (tämä on toinen aihe, josta kirjotan myöhemmin.) Pelkästään hellyyden osoittaminen on lapselle suuri lahja.

Vanhempien rakkaus on pohja muille kokemuksille. Lapsi oppii kyvyn rakastaa ja olla rakastettu. Lapsi, joka on kasvanut rakastavassa ja myötätuntoisessa suhteessa, kokee hyväksyntää muissa ihmissuhteissa, ja omaa empatiaa muita kohtaan.

Alle 6- vuotias lapsi on uskollinen vanhemmilleen, ja yrittää olla vanhempiensa kaltainen. Lapsi jäljittelee vanhempiensa kulttuuria ikään kuin yrittäisi olla kopio vanhemmasta. Lapsen jäljittessä vanhemman esimerkkiä kokee lapsi olevansa hyväksytty. Lapsen käytökseen vaikuttavat vanhemman käytös ja tunteet, jotka syntyvät vuorovaikutuksessa lapsen kanssa.

Kun lapsi ymmärtää mitä häneltä aidosti odotetaan, hän myös ymmärtää mitä hän itse haluaa. Joskus vanhemmat saattavat olla hämmentyneitä, kun eivät tiedä miten toimia lapsen kanssa, tällöin vanhemmat alkavat usein uhkailla rangaistuksilla, ja jopa huutavat lapselle jne. Kertomatta ja selittämättä lapselle tämän virheistä vanhemman käytös altistaa lasta nyöhemmin huonoille käyttäytymismalleille. Näin oĺen lapsen rankaiseminen ei ole ainoa tapa estää huonoa käyttäytymistä.